SOCIAL MEDIA

lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

Silmät aukeaa, heräät ja tunnet samantien olosi etovaksi. Päähän särkee ikävästi ja tajuat olevasi anoppilassa, yläkerrassa. Yrität muistella edellisen illan tapahtumia; raketteja ammuttiin, tuli syöytyä aika paljon.. hirveän kylmä oli ulkona, vai oliko sulla vain liian vähän vaatetta päällä? Miten sitä tuli juhlittua niin riehakkaasti että muistikuvat katkeaa ilta kymmenen jälkeen melkein kokonaan. Noh, onneksi uusivuosi on vain kerran joka vuotena. 


Kotona kaikki joulukamppeet oli heitetty jo ajat sitten kaapin perälle ja jäljelle oli jätetty mahdollisimman jouluttomia ja enemmänkin talvisia sisustuselementtejä, kuten lampaantaljat ja itsetuunatut kävyt. Tiedossa oli pienen loman viettoa joka todellisuudessa on työttömyyttä, mutta lomaksi sen jotenkin mieltää kun ei niitä virallisia päiviä ole pahemmin viettänyt. Tässä sitä ollaan ensimmäistä kertaa työttömänä kuuden vuoden jälkeen, vähän harmittaa kun ehti lomat palaa, mutta hyvä aika huilata ja käydä sivutöissä kotipaikalla suurella energialla. Tammikuu ja vuosi 2016 alkoi hyvällä mielellä. Päätyöhön palattiin parin viikon katkoksen jälkeen ja energiaa oli kuin pienessä pitäjässä. Kaikki terveellinen kiinnosti ja innosti, tutustuin tosi moneen terveelliseen ja oikeasti hyvään reseptiin. Täytyy alkaa kiristää säästämisen tahtia uutta perheenjäsentämme kohtaan. Hilkka tulisikin jo keväällä.. huhtikuussa! Onneksi olen taas töissä joten säästäminenkin on paljon helpompaa. 

   
Helmikuussa ihana irtiotto arjesta ja rentouttava miniloma sukulaisten kanssa mökkireissulla. Alkoi pikkuhiljaa päivät pidentyä entisestään ja kevät alkoi tehdä tuloaan. Kahden työn teko sujui hyvin, kun päätyö oli pääasiassa pelkkiä aamuvuoroja ja vapaita viikonloppuja. Vapaista viikonlopuista meni aina yksi kokonaan sivutöissä ja pari muuta viikonloppua kuukaudesta jäi sitten omille menoille jotka kului ahkerasti urheillen ja sillon tällöin kuplivata kilistellen. Vielä täytyisi säästää Hilkkaan. 


Alkuvuoden kurinalainen terveellinen ruokavalio ja liikunta teki hyvää. Pääsiäisen aikaan vietettiin kunnon kekkerit ystävättären kanssa ja miten hyvälle tuntui pukea päällensä 36 kokoinen mekko kun ylimääräiset kilot oli jäänyt lenkkipoluille. Päivät oli jo mukavan pitkiä ja valosta saatu energia ihan huikea. Kotona kaikki lampaantaljat laitoin pakastimeen tuulettumaan ja odottamaan sopivampaa ajankohtaa eli syksyä. Vaaleanpunaista alkoi näkyä taas kotona koska onhan se minun kevätväri kotona. Tykästyin myös keltaisiin ruusuihin.


Vihdoinkin huhtikuun 26 päivä ja huristeltiin Maaningalle hakemaan meidän Hilkka. Tuolloin pidin viikon palkatonta koiranpennun takia ja mies piti kaksi viikkoa lomaa. Päivät meni Hilkkaan tutustuen ja pian muodostui rikkoutumaton side minun ja villakoiran välille. Hilkka otti minut tärkeimmäksi ihmisekseen jonka perässä on mukavin nukkua ja kulkea perässä ihan minne tahansa.. Ja niin se suloinen koiranpentu kulki kirjaimellisesti joka kohtaan mukana kotona. Tätä se tekee vielä tänäkin päivänä.





Kesä tuli todella nopeasti, oikeastaan jo toukokuussa koska silloin oli ensimmäiset hellepäivät. Työ vaihtui pitkästä aikaa kolmivuoroon ja toukokuun lopussa lähdettiin pitkästä aikaa miehen kanssa ulos juhlimaan ja tuolloin vietiin meidän Hilkka ensimmäisen kerran hoitoon kotipaikalleni. En arvannut että tuo viikonloppu jäi ainoaksi vapaaksi pitkään aikaan. 



Työ..työ.. työ oli päällimmäisenä ajatuksena kokoajan. Yhtäkkiä sitä heinäkuun alussa havahtui ettei edellisenä kuukautena ollut yhtään viikonloppu vapaata ja työputket oli kolmivuorotyön ja sivutyön takia venähtäneet melkein kokoajan viikon ja jopa välillä melkein kahden mittaisiksi. Alkoi väsyttää ja mieliala muuttui kiukkuiseksi. Kotona ei tapahtunut mitään. Ei mitään sisällä eikä ulkona. Aikaisempana kesänä aloitettu projekti nimeltä kalliopuutarha tuntui hyvin etäiseltä ajatukselta enkä tarttunut lapioon kertaakaan puutarhan takia. Mikä se sellainen kesä on että ei ehdi edes aurinkoa ottamaan? Onneksi on keksitty itseruskettavat ja onneksi olo tuntui kuitenkin aina hyvälle ajeltuani työputken jälkeen kotiin. Kiireen takia myös urheilu jäi ainoastaan pakollisiin koiran lenkityksiin ja sitä alkoi syömäänkin hyvin välinpitämättömästi.




Sitten sain useamman viikonlopun vapaaksi ja elin parhaimmat kesähetkeni silloin eri juhlissa ja tapahtumissa käyden. Yhteensä kävin kolme kertaa juhlimassa heinäkuun aikana mikä on minulle todella paljon kuukautta kohden. Kilot alkoi kertyä vyötärölle... 








Kelit viileni aika äkkiä ja elokuussa piti villasukkia jo pitää. Kesä alkoi olla ohi ja minulla oli jotenkin katkera olo kun en päässyt pitämään tänäkään vuonna kunnollista kesälomaa, en oikeastaan yhtään. 






Hilkasta oli kasvanut oikein ihana neiti ja sen turkinhoito oli meille hieman haastellista yksinkertaisesti ajan ja taidon puutteen vuoksi. Ollaan skarpattu tässä asiassa onneksi nykyään! Kotona esille kaivettiin taas lampaantaljat ja vaaleanpunaiset sisustuselementit sai väistyä. Syksyllä aloin tekemään vihdoinkin taas melkein päivätyötä ja sivutöissä käyminen helpottui huomattavasti kun päätyö oli ergonomista ja viikonloppuvapaa panotteista. Kesä oli mennyt liian nopeasti osaltani ohi ja tämän rohkaisemana päätin hemmotella itseäni ostamalla kotiin paljon kaikkea uutta...








Oli uusia tyynyjä, uusia tauluja ja uusi iso terassi mihin paloi paljon rahaa. Sitten yhtäkkiä BOOOM. Minun lomat paloi taas ja paino on noussut kymmenen kiloa!


Hermostuin ihan totaalisesti ja olin tosi räjähdysherkkä jonkin aikaa. Päätin tehdä asialle jotain ja hakea ammattikorkeakouluun, hankkia itselleni uuden ammatin jonka myötä saisin avattua itselleni uusia ovia elämässäni. Minut valtasi toiveikas ja hyvin positiivinen olo. Eräänä aamuna ajaessani autolla asiakkaan luokse puhelimeni soi ja minulle kerrottiin ettei minun tarvitsisi enää tulla sivutöihin. Minun oli tarkoitus mennä tuon aamuvuoron jälkeen suoraan kotipaikalle taas kolmeksi päiväksi hoitamaan läheistäni ja tekemään siis sivutyötäni mitä olin vuoden ehtinyt tehdä, nyt kuitenkin tilanne oli mennyt niin ettei häntä enää pystynyt hoitamaan kotona. Se oli hämmentävä hetki, sillä ensimmäinen tunne minulla oli helpotus.


Lomien palaminen tarkoitti siis työttömyyttä ja sitä minulla kesti viikon. Hain toisen kerran elämäni aikana liitosta rahaa. Henkisesti olin niiiiiin lomalla. Se viikko meni liian nopeasti ja kun "lomaani" oli jälkellä enää pari päivää, alkoi mieleni mennä synkäksi ajatuksesta että täytyisi mennä taas töihin. Tajusin tuon viikon aikana miten väsynyt minä olin ollut. En ollut pitänyt seitsemän vuoden aikana lomia kuin yhtenä vuonna oikeat täydet lomat ja nyt jos koskaan aloin tarvitsemaan sitä lomaa oikeasti. Oli vaikeaa yrittää olla positiivinen ja varsinkin kun koin helpotuksen tunnetta sivutyön loppumisesta joka oli kuitenkin ollut minulle kunnia-asia..  Enää ei tarvitse yövuoron jälkeen ajella samoilla silmillä sivutyöhön ja olla melkein kolme kokonaista vuorokautta 24/7 sitoutuneena työhön. Arki kuitenkin jatkui yhtä työtä vähempänä ja pian tuli talvi. Lokakuu.. marraskuu.





En päässyt sinne kouluun. Mitä minä nyt teen? Kaikki lomat on ehtinyt palaa ja tiedossa olisi joulukuussa taas työttömyys pätkä ja pitääkö minun tosiaan jatkaa ensivuonna myös näin? Olin ihan raivona. Kunnes eräänä päivänä katsoessani Hilkan juoksemista lumihangella tajusin sen kliseen että elämä on ihanaa jos sen oikein oivaltaa. Löysin taas sen positiivisen ajattelutavan jota suosittelen kyllä jokaiselle joka tunnustaa olevansa liian negatiivinen. Kaikki on paljon helpompaa kun näkee ympärillään ne hyvät asiat mistä voi olla kiitollinen. Tai kun keksii vaikka asian ainoan hyvän puolen. Odotin innoissani viikon työttömyyspätkää, pitäisin taas pienen loman ja saisin olla joulun vapaalla! Päivää ennen lomaani soitin erään puhelun joka toi minulle uuden työpestin. 


Lomani jälkeen aloitin uudessa työssä ja heti ensimmäinen päiväni oli hyvin katastrofaalinen. Aamuvuoroon mennessäni autosta loppui akku enkä päässyt kotipihaa pitemmälle. Noh taxilla on tullut joskus ennenkin ajettua töihin auton takia ja niin kävi nytkin. Tästä pari tuntia myöhemmin jäin kesken kiireisen työpäivän firman autolla jumiin uppohankeen. Tunti siinä vierähti autoa epätoivoisesti lapioidessa ja eihän siitä mitään tullut ilman apua. Lopetin työpäiväni kuitenkin hymyssä suin. Eihän tuollaiselle voi kun nauraa jälkikäteen. Tästä pari päivää myöhemmin sain kuulla että saisin ainakin vuodeksi töitä. Tuntui ihan lottovoitolta. Sitä osaa arvostaa ihan eritavalla kuluneen vuoden ansiosta pitkäaikaista työntekoa. 


Huomenna vietetään uutta vuotta ja itsellä se menee töissä ahkeroiden mistä olen tosi onnellinen. Ei harmita yhtään tehdä kolmivuorotyötä, eikä harmita yhtään että menee uusivuosi töissä. Vuoteni 2016 oli tällainen ja minä tiedän että vuosi 2017 ei tule todellakaan olemaan samanlainen!








Hyvää uutta vuotta kaikille!<3


perjantai 23. joulukuuta 2016

JOULUKUUSI





 Meidän kotoa löytyy kuusena viime jouluksi hankittu tekokuusi lumihuurretuilla oksilla ja kuusen yleisilme on hyvin vaalea, harmahtava jopa. Sitä minä kuuselta halusinkin, en valkeaa, enkä täysin vihreää kuusta. Hankin ihan älyttömästi nuita joulupalloja kuuseen, itseasiassa viime vuonna hankitut koristeet eivät mitenkään riittäneet ja hain näitä  kuusenkoristeita kolme kertaa lisää tänä vuonna. Eikä haittaisi vaikka palloja olisi vielä pari pakettia lisää että koristeet riittäisi yhtä runsaasti myös "takapuolelle". Värimaailmaksi halusin harmaata, hopeaa, valkoista ja hieman mustaa. Tässä kuusessa on alkuperäiset, paristokäyttöiset valot kiinni, mutta en laittanut niitä päälle vaan halusin kuuselle tuikkivan ilmeen joka on hyvin viehättävä joulukuusissa. Instagramin puolelle julkaisin kuvan kuusesta valot päällä. Minulla on myös muuten facebookissa nykyään sivustot blogilleni, niihin pääset tästä linkistä. Tervetuloa seurailemaan blogia sitäkin kautta! Viime vuonna kuusessa ei ollut tähteä ollenkaan, tälle joululle hankin hätäisesti pienen hopean värisen tähden. 




Ensimmäistä jouluaan viettävä Hilu, eli villakoira Hilkka on antanut kuusen olla omissa oloissaan yllättävän hyvin. Alkuun sen teki mieli syödä kuusen oksia ja sorkkia koristepalloja, mutta parin kiellon jälkeen se uskoi. Ennen vuoden vaihtumista yritän ehtiä tehdä postauksen missä käyn läpi vuoden 2017 lupauksia ja haaveita sille vuodelle. Niin kotona kuin omassa henkilökohtaisessa elämässä. Nyt toivotan vielä uudelleen rauhallista ja oikein hyvää joulua kaikille. Muistakaa syödä kinkkua ja suklaata paljon.                                                                         


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

TOKMANNIN TORKKUPEITTO & LUMISIA MAISEMIA





Heippa ja oikein huippua sunnuntai päivää kaikille! 

Nyt on tulossa varmaan niin siirappinen ja hyvänmielen postaus että joitakin ihan ällöttää. Minulla alkoi talviloma jonka päätin itse pitää kun lomia tänä vuonna ei ole juuri ollenkaan tullut pidettyä. Tänään on vasta toinen lomapäivä ja minulla on jo niin rentoutunut ja hyvä olo. Akkujen latailua vielä ensi viikko kokonaan..ihan parasta! Ja tämän loman jälkeen alkaa uudet tuulet puhaltamaan töidenkin suhteen ja minulle on koko ensi vuotta ajatellen tosi hyvä mieli ja toiveikas olo.

Kuten kuvista huomaa, meillä on kotosalla oikea joulumaa ja nyt kun pakkanen on lauhtunut huomattavasti tekee ulos mieli jatkuvaan. Tämän postauksen ensimmäisenä vinkkinä annan lumikenkäilyn. 








Lumikengät hankin pari vuotta sitten ja tämä talvinen aktiviteetti on yksi parhaimmista urheilumuodoista mitä tiedän hiihdon jälkeen. Näillä jalkineilla pääset kulkemaan melkein minne vain ja kaloreita kuluu vaihtelevasti kelin ja maaston mukaan. On jotenkin tosi rentouttavaa päästä tallustamaan keskelle koskematonta Suomen luontoa, pellolle, korkealle rinteelle tai vaikka metsän sisälle uppohankeen. Eilen käytyäni Hilkan kanssa lenkillä ja ihastelin mäkisiä maisemia mitä meidän kotona löytyy paljon... keksin toisen vinkkini: ole kiitollinen lumesta. Jos et keksi mitään muuta asiaa mistä olla hyvällä tuulella niin ole hyvilläsi lumesta. Miten paljon pimeämpää ja synkempää olisi jos lunta ei olisi? 



Ja loppuun esittelen tokmannista hankkimani kauniin harmaan torkkupeiton. Ihan häkellyin miten miellyttävän tuntuinen se on ja lämmin. Hilkka on ottanut sen ihan omakseen, mutta ei tietenkään eilen kun kuvia räpsin viltistä niin puudeli malttanut sen päällä loikoilla niinkuin yleensä. 





Palataan ensiviikolla, tiedossa on lomareissuilua, viime hetken jouluostoksia ja joulun laittamista! 
lauantai 10. joulukuuta 2016

RUSTIIKKINEN KUUSI & KYNTTILÄNJALAT LATTIALLE


 Hyvää lauantai päivää kaikille!

Yllä näkyy kotimme uusin joulukoriste, eli tuo korkea kimaltava ja rustiikkinen pattereilla toimiva joulukuusi nuiden muiden koristeiden takana. Tämän löysin Jyskistä ja hämmentävän edulliseen 7.50 euron hintaan! Hurjaa. Kuusi on kaunis ihan sellaisenaan, mutta myös todella kiva tuomaan hämärällä kelillä joulun odotuksen tunnelmaa. Jyskissä näkyi olevan runsaat ja hyvät valikoimat joulukoristeita, eli tämän viikon vinkki on kyllä kaikille tehdä ostosreissu Jyskiin. 



Bongasin ensimmäistä kertaa myös nämä korkeat kynttilänjalat Jyskistä ja eikä niidenkään hinta ole mielestäni liian hulppea kun ottaa huomioon että näitä tulee kaksi paketissa. Nämä kynttilänjalat ovat juuri sopivat koristamaan lattiatasolta ja koristeiksi ne meidän kodissa kyllä jääkin, koska heti Hilkka kiinnostui niistä...



Enkä muutenkaan uskaltaisi polttaa kynttilöitä näissä, ainakaan sohvan vieressä johon ne nyt alkuun laitoin. Jossain vaiheessa suunnitelmissa on siirtää nämä kynttilänjalat eteiseen käytävän päähän. 




Tämä työputki loppui kivan lyhyesti, kolme työpäivää ja huominen vapaapäivä. Tänään tiedossa kodin lämmitystä, koiranpennun ihastelua siskolla ja lenkkeilyä Hilkan kanssa. Huomenna jatketaan joulusiivousta jolla alkaa olla jo pikkuhiljaa kiire. Ps. Eilen starttasi hiihtokausi itselläni ja muistan taas miksi ihastuin tuohon lajiin. 

Rauhallista iltaa kaikille. 

tiistai 6. joulukuuta 2016

UPEAT LÖYDÖT


Selailen instagramia läpi ja näen niin kauniita kuvia ihmisten joulukodeista ympäri maailmaa. Niin moni on laittanut jo joulukuusen. Kävelen makuuhuoneeseen ja raotan vaatehuoneen ovea jonka takaa paljastuu viime vuonna hankittu muovinen joulukuusi. Työnnän oven kiinni ja jatkan siivoilua. Seuravaksi vuorossa imurointia. Lisäilen vielä vähän puita keittiössä olevaan leivinuuniin. Pidän pienen tauon siivoilusta ja syön vähän. Puen miehen aamutakin päälle ja nappaan Hilkan mukaan ulos. On jo ihan pimeää ja ulkona käy kylmä viima. Tuuli kohottaa mukaansa lunta joka pöllyää näyttävästi. Vieressäni seisova villakoira menee epäileväiseksi ja alkaa haukkumaan vakava ilme naamallaan. Poltan tupakan ja mietin huvittuneena nuorien koirien mörköikää.

Pöyhin uunia ja huomaan astianpesukoneen lopetus merkkivalon syttyneen. Aukaisen koneen ja alan imuroimaan loppuun. Kodin alapihalle ilmestyy autonvalot ja kehoitan Hilkkaa katsomaan ikkunasta ulos. Puudeli alkaa haukkumaan lievää hälytyshaukkua, mutta häntä heiluen. Mies on tullut kotiin töistä ja häntä vastassa ovella on super iloinen nuori koira. Napsautan kahvit tippumaan ja imuroin loppuun. Mies alkaa syömään päivällistä heti ja kertoo lähtevänsä pian lumitöihin. Huokaisee kiitollisena naapuria joka on käynyt aukaisemassa alapihan kokonaan traktorilla meidän molempien työpäivän aikana. Sen enempää asiaa ajattelematta kävelen uudelleen makuuhuoneeseen. Aukaisen vaatehuoneen oven auki ja otan joulukuusen mukaani. Asettelen sen olohuoneeseen eripaikalle kuin viime jouluna ja pyörittelen sen ympärille tuikkivat jouluvalot jotka ovat ihan ehdottomat joulukuusen koristelussa itselläni. Mies ei tuumaa mitään joten en itsekkään epäile kuusen nostamista esille jo nyt sen enempää. Taustalla soi radio mistä kuuluu Samuli Edelmannin Avaruus joka on lempi joululauluni. 

Olen tottunut aikaisemmin joulukuusen olevan esillä vasta aikaisintaan joulu viikolla, hyvin lähellä aattoa. Nyt taisin muodostaa kuitenkin uuden jouluperinteen omassa kodissamme otettuani kuusen esille jo nyt. Itsenäisyyspäivän aikaan? Kello alkaa olemaan jo paljon ja ehdotan miehelle saunaa. Hän ei jaksa lähteä, mutta tarjoutuu lämmittämään sen minulle valmiiksi. Puolen tunnin päästä heitän puukiukaalle vettä ja nautin saunan lämmöstä yksin. Tämän jälkeen ei unta tarvinnut houkutella, vaan jokainen nukkui jo ennen yhtätoista illalla. 

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle ja kiitos taas kerran niille jotka sen ovat mahdollistaneet. Koen kunnia-asiana sen että pääsen hoitamaan monia sodan käyneitä ihmisiä. Veteraaneja, lottia ja heidän omaisiaan joille saadaan koko Suomi olla kiitollisia. Vähiin alkavat he käydä. Minulla on jo kolmannen kerran tämä pyhäpäivä vapaana ja tänä vuonna menen taas mummolaan kotipaikalle viettämään itsenäisyyspäivää niin kuin viimeksikin. Heräsin hyvissä ajoin ja aloin heti lämmittämään uunia että ehdittäisiin Hilkan kanssa lähtemään hyvissä ajoin itsenäisyyspäivän viettoon toiselle paikkakunnalle. Tuikkiva joulukuusi ei näytä yhtään hassummalta. En kuitenkaan koristele sitä vielä sen kummemmin. En ainakaan tänään vielä. 


Ja lopuksi nämä minun löydöt! Nämä aivan ihanat tuikut löysin kotipaikkani K-kaupasta. Eli ostoslakko on tainnut raueta ja ostan kyllä nyt taas kotiini kohtuudella kaikkea kivaa. Näitä tuikkuja ei voinut ohittaa, vaan niitä oli pakko tarkastella lähemmin. Hyvän väristä köyhänmiehen hopeaksi kutsuttua pintaa, sellaista kultaisen ja hopean värin sekoitusta. 


Rentoa itsenäisyyspäivää kaikille!






lauantai 3. joulukuuta 2016

SAIN HAASTEEN


......Ja oikein mukavan sellaisen. Kyseessä on siis blogihaaste ja samalla tunnustus, jonka tarkoituksena on antaa omassa postauksessaan vinkkejä aloitteleville ja miksipäs ei ideoita ja inspiraatiota myös kenelle tahansa muullekkin blogia kirjoittavalle tyypille. Ideana on myös syventyä lyhyesti oman blogin historiaan ja antaa blogitunnustus kymmenelle muulle blogi persoonalle. Oman blogitunnustuksen sain Pellavaa ja pastellia blogin Annikalta ja olen kyllä otettu tästä tunnustuksesta, tällaisia en ole ennen saanut. Kiitoksia paljon!

Itse aloitin Chandelierhome blogini hyvin spontaanisti keväällä 2015. Nimen blogille keksin kotiemme valaisimista joita löytyy kattokruunuina ympäri huushollia. Pähkäilin jossain vaiheessa blogin nimen vaihtamista Kattokruunukodiksi, mutta toistaiseksi olen pitänyt tästä nimestä enemmän. Blogia pidän rakkaana harrastuksena ja joskus selatessani vanhoja postauksia voin huomata itseni kehittyneen kaikin puolin postauksien suhteen. Alussa tein postauksia aina nopealla tahdilla ja hutiloiden, nykyään postauksen tekoon näen enemmän vaivaa ja annan enemmän ajatuksiani julki. Myös sisustustyylini on muuttunut jonka alusta asti blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet. Ennen kuvia räpsin puhelimen kameralla, kun nykyään kuvat otetaan järkkärillä. Seuraavaksi esittelen vinkkini blogin kirjoittamiseen:

Kauniit kuvat. Näihin moni kiinnittänee varmasti huomiota ja antaa arvoa. Itse olen bongannut monia hyviä blogeja Googlen kuvahaun kautta jollain hakusanalla ja sen jälkeen olen jäänyt seurailemaan postauksia ja alkanut kiinnostumaan blogia kirjoittavasti tyypistä. Joitakin blogeja kuitenkin seuraan vain inspiroivien kuvien takia. 

Instagram. Tänne kannattaa liittyä ja alkaa jakamaan blogiisi liittyviä kuvia. Itse selailen usein hästäkkien avulla erilaisia sisustusaiheisia kuvia joiden kautta olen sitten saattanut löytää mielenkiintoisen blogin. Esimerkiksi haastajani löysin Instagramin kautta!

Aitous. Moni varmasti ymmärtää, ettei meidän blogityyppien kodit ole aina niin tiptop kuin kuvat antaisi ymmärtää, vaan miellyttävien kuvien takia luonnollisesti myös kodin yleisilme tulisi olla siisti. Aitoudella tarkoitan kuitenkin sitä henkilöä joka näpyttelee niitä postauksia. Itse olen kiinnostunut huomattavasti enemmän sellaisista postauksista joiden  läpi huokuu edes jotain mielikuvaa persoonasta joka niiden takana on. Ripauksella persoonallisuutta jään koukkuun. Ne blogit joiden postaukset ovat mielestäni teennäisiä, selailen vain kuvat. Jokaisen asia tietysti myös on rajata bloginsa sisältö, minkä verran haluaa kertoa itsestään ja elämästään muille?

Nauti. Blogin pitäminen harrastajalle ei pitäisi olla stressavaa tai epämiellyttävää muutenkaan. Eikä varmasti myöskään niille jotka tekevät sitä työkseen. 

Kunnioitus lukijoille. Itse ilahdun joka kerta saatuani kommentin postaukseen. On mukavaa kun tietää joidenkin olevan kiinnostuneita blogistani, eli lukijat ovat tärkeä osa blogiani ja tätä harrastusta. 

Minun  10 blogitunnustusta saavat seuraavat blogit:











Mukavaa pakkaspäivää ja viikonloppua kaikille!








perjantai 2. joulukuuta 2016

NEVER EVER

Hyvää iltaa kaikille! Eilen hurautin ajaa heti töiden jälkeen Hilkan kanssa kotipaikalle mummolaan yökylään pitkästä aikaa. Tämä päivä oli yhtä härdelliä, kun kotipaikalla pyrin näkemään mahdollisimman montaa tyyppiä. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä vielä uudelleen käymään koska tuntui ettei ajasta ehtinyt nauttia niin paljoa koska oli kiire kokoajan. Minäkin innostuin kymmenestä, en ole koskaan postauksesta, tai ensin ihastuin ja sitten jo tuskastuin koska huomasin tämän haasteen olevan vaikea. Tarkoituksena on paljastaa itsestään kymmenen en ole koskaan asiaa. Itse haluaisin paljastuksien olevan hieman säväyttäviä, eikä mitään itsestäänselviä juttuja mitä ei todellakaan kukaan mukaan ole tehnyt yms. Tätä postausta mietinkin jonkin tovin pääni sisällä etukäteen. Eiköhän aloiteta nyt!

1. 
En ole koskaan aikaisemmin tykännyt villakoirista. Nykyään ehdottomasti eniten sydäntä lähellä oleva rotu. Niin kauniita ja valoittavia persoonia.




2.
En ole koskaan onnistunut pitämään autoa paria päivää pitempään siistinä. Enkä tarkoita mitään pikku sotkua vaan auto on ihan kaatopaikka yleensä. Kotona en sotkua taas siedä, paitsi vaatekaappi ei myöskään pysy pitkään siistinä. Noloa.

3.
En ole koskaan menettänyt ketään läheistä. Olen ollut hautajaisissa vain yhdesti ja silloinkin niin pieni etten muista niistä mitään.

4.
En ole koskaan ollut näin optimistinen ja positiivinen kuin kuluneen vuoden aikana. Olen tajunnut että elämän vastoinkäymiset ja omat epäonnistumiset ei tunnu läheskään niin pitkään pahalle kun osaa nähdä hyviä asioita ympärillään. Suosittelen tätä jokaiselle. 

5.
En ole koskaan tykännyt kinkkukiusauksesta. Pelkkä ajatuskin sen syömisestä ärsyttää koska se on pahaa. 

6.
En ole koskaan osannut täyttää ristikoita. En tajua edes miten päin ne sanat pitää kirjoittaa ja mihin kohtaan.

7.
En ole koskaan aikuisiällä tykännyt siitä että joku  lukee minulle jotain. Mieluummin luen kaiken itse. Asiaan vaikuttaa varmasti se että minulla ei ole kuulomuisti kehittynyt normaalisti jonka takia kävin lapsena myös puheterapiassa. Tuskastun melkein heti jos joku alkaa lukea jotain minkä voin itsekkin lukea koska en yksinkertaisesti osaa sisäistää kuulemaani niin hyvin toisen lukemana.

8. En ole koskaan ollut lääkemyönteinen henkilökohtaisella mielipiteelläni ( tällä tarkoitan sitä ettei mielipiteeni vaikuta kuitenkaan työntekoon millään lailla ). En esimerkiksi syö kuumeeseen, flunssaan särkylääkeitä. 

9.
En ole koskaan käynyt marjassa. Olen tosi maanläheinen tyyppi, mutta pelkään ampiaisia ihan älyttömästi ja muita vastaavia, paarmoja yms joten en todellakaan uskalla lähteä loppu kesästä metsään poimimaan tuoksuvia marjoja kun ampiaiset on muutenkin ihan sekaisin loppu kesästä. 




10.
En ole koskaan osannut luokitella itselleni tosissani tällaisien perinteisten lempiasioiden linjaa, kuten lempi väri..vuodenaika.. kellonaika yms. Enkä osaa myöskään rajata itseäni sen suhteen että olenko ilta vai aamuvirkku. 



lauantai 26. marraskuuta 2016

TIMANTTINEN DIY KATTOKORISTE

Heippa!

Tänään herättyäni huomasin lunta sataneen räjähdysmäisesti ja lähdettiin miehen kanssa tekemään lumitöitä. Hän ajoi lumilingolla ja minä tein lumityöt terassin, kuistin ja portaiden osalta. Ikkunalaudalla kävi kova kuhina koko aamupäivän ajan kun vuorotellen niin oravat kuin linnut kävivät syömässä siemeniä ahkerasti. Kotona heti toisenlainen tunnelma, kun lunta satanut niin paljon että se valaisee sisätilatkin. Jälleen kerran voin huokaista tyytyväisenä, että onneksi tehtiin vuosi sitten olohuoneen laajennus ja olkkari sai lisää valoisuutta kahden ikkunan myötä.


Viime viikonloppuna käytiin anopin kanssa shoppailemassa joulujuttuja ja samalla reissulla bongatiin tälläiset rustiikkiset roikkuvat kattokoristeet tai mobiilit, en ole ihan varma miksi näitä kutsutaan. Näihin hankittiin lisäksi ohutta rautalankaa ja koriste timantteja. Eilen illalla vasta sain aloitettua joulusiivoilun jälkeen tämän "mobiilin" askartelun ja tänään aamulla lumitöiden jälkeen sen tein loppuun.

  .




Alunperin suunnittelin että tämä sopisi juuri hyvin keittiön pöydän yläpuolelle. Meidän keittiössä on kuitenkin lempivalaisimeni, eli isokokoinen Aneta Ballroom joka jättää kaikki muut säihkyvät koristeet varjoonsa ja tämä kattokoriste ei kyllä olisi sopinut sen viereen ei sitten mitenkään. Vaihdoin rautaketjun tilalle silkkinauhat jotka ovat hieman juhlavammat tähän, loppuunsa yksinkertaiseen ja simppeliin koristeeseen.




Olohuoneen puolella oli mukavasti tilaa ja laitettiin se puoleen väliin olohuonetta sohvan yläpuolelle. Ainakin toistaiseksi, koska tiedän omat oikkuni sen suhteen että mieli muuttuu turhan nopeasti välillä. Joten tämä saattaa löytyä ennen joulua vielä hyvinkin monesta eri paikasta.


Nyt vapaasta viikonlopusta nautiskelua ja koti-illan viettoa. Rauhallista iltaa kaikille <3